Tutkitko mahdollisuuksia vai ongelmien ratkaisua?

Viimeisen vuoden aikana olen harjoitellut todella paljon mahdollisuuksiin keskittymistä. Erilaisia ”ongelmia” tulee ja ne yrittävät viedä huomion ollessaan niin todellisen tuntuisia, ja juuri siinä hetkessä on avain tehdä erilainen valinta, joka muuttaa sen mitä jatkossa voi ilmeentyä.

Olet varmaan kuullut, että se mihin laitat energiasi, kasvaa. Mihin keskityt, lisääntyy. Jos siis keskität energiasi ongelmien ratkaisuun, annat universumille viestin että tykkäät ratkoa ongelmia, ja saat niitä lisää jatkuvasti. Universumi haluaa miellyttää sinua, mutta se ei toimi sen mukaan mitä ajattelet. Se vastaa aina suoraan valintoihisi. 

Jos siis asiat eivät suju niin haluaisit, mikä on se valinta, mitä teet, mikä pitää tilanteen sellaisena kuin se on? Nämä ovat usein melko automaattisia, jotakin, mitä olet toistanut niin pitkään ettet enää edes huomaa sitä. Mutta kun kysyt tuota kysymystä tarpeeksi pitkään, alkaa se selkiytyä. Ja minkä erilaisen valinnan voisit tehdä?

Joulukuun pohjoisen reissuni ei mennyt ollenkaan niin kuin olin ajatellut. Olen oppinut aika hyvin seuraamaan energiaa, enkä tekemään asioita vääräksi, ja kuitenkin oli joitakin asioita, joita olisin toivonut sisältyvän tuohon reissuun. Sen sijaan eteeni tuli jotakin aivan erilaista, jonka olisin helposti voinut tehdä vääräksi, tai päättää että reissu on epäonnistunut, sillä nämä asiat eivät sopineet suunnitelmiini.

Mutta sen sijaan otin rohkeamman asenteen, joka on “Mikä tässä on oikein, mitä en tajua?”. Mitä universumi näyttää minulle, mitä olen pyytänyt, mutten osannut kuvitella että se ilmaantuisi näin? Mitä löysin, mitä en ollenkaan odottanut löytäväni? Aivan erilainen tulevaisuus löysi minut, ja sen tajuaminen ja huomaaminen ja vastaanottaminen vaati hieman työtä. Erityisesti muurien alas laskemista ja kontrollista irti päästämistä. Jotta voit edes huomata, saati sitten valita, jotakin mitä sinulla ei ole aiemmin ollut, täytyy päästää irti kaikista määritelmistä ja erityisesti siitä tarpeesta, että kaiken pitäisi sopia määritelmiin, joita sinulla jo on. Todellinen hyppy tuntemattomaan.

Tämä reissu näytti minulle mahdollisuuksia, joita en olisi ikinä osannut harkita. Mutta toisaalta olenkin kysellyt paljon kysymystä “Mikä muu on mahdollista, mitä en ole koskaan vielä harkinnut?”. Ja universumi toimitti juuri tätä. Minun tehtäväkseni jäi olla kuin entisaikojen tutkimusmatkailija; samoilla uusilla mailla, kohdata uusia kasveja, eläimiä, ideoita, mahdollisuuksia ja kaikenlaista muuta, mitä en ollut vielä koskaan ennen kohdannut. Ja sitten innokkaasti ryhtyä kysymään kysymyksiä ja tutkimaan.

Juttu tuossa aivan jonkin erilaisen löytämisessä ja hahmottamisessa on se, että se vaatii hurjasti kontrollista irti päästämistä. Vasta kun et kontrolloi, voit löytää jotakin, mitä sinulla ei vielä ole. Vasta kun et kontrolloi, voi universumi alkaa lahjoittamaan sinulle. Lahjoittamaan sen perusteella, mitä todella pyydät. 

Mitä kaikkea yrität kontrolloida? Mistä sen voi huomata? Jos sinulla on yhtään ajatuksia siitä, miten jonkin asian pitäisi ilmeentyä, miten jonkun henkilön pitäisi käyttäytyä, miten kehosi pitäisi toimia, miten rahan pitäisi tulla elämääsi, miten työkuvioidesi pitäisi mennä, yrität kontrolloida. Aina kun tilanteeseen sisältyy “pitäisi”, se on kontrollia. 

Jos minkään asian ei “pitäisi” mennä millään tietyllä tavalla, mitä ihmeitä voisi ilmeentyä? Jos päätät etukäteen, mitä olet valmis vastaanottamaan, universumi ei voi yllättää sinua. Mutta ehkäpä aristelet yllätyksiä? Ehkäpä ajattelet, että yllätykset ovat aina huonoja? Tämäkin on kontrollia! Sen etukäteen päättämistä, miten asiat tulevat ilmestymään. Mitä jos siis päästäisit irti jopa uskomustesi kontrollista? 

Yksi tapa harjoitella kontrollista irti päästämistä on laskea muurit alas, tai puskea ne alas. Tiedätkö ne muurit, joita on ympärilläsi koko ajan, jotta voisit pitää maailman ulkopuolellasi? Puskea ne asiat, joiden olet päättänyt olevan epämiellyttäviä, pois? Se saattaa kuulostaa alkujaan hyvältä tekniikalta, mutta se ei muuta mitään. Nuo asiat tulevat edelleen olemaan olemassa, ja ne tulevat koko ajan puskemaan muurejasi vastaan, jolloinka sinä joudut käyttämään vielä enemmän energiaa niiden ylläpitoon. Lisäksi muurit pitävät aivan kaiken ulkona; ne eivät valikoi hyvien ja huonojen asioiden väliltä, vaan silloin myös mikään ihana ei pääse elämääsi.

Kun lasket muurisi alas, voivat asiat kulkea sinun lävitsesi – eikä jäädä kiinni tai vaikuttaa sinuun. Tämä on erittäin tärkeää muistaa; sinun ei tarvitse pitää kiinni kaikesta, mikä kulkee lävitsesi. Anna sen mennä, ja tulla, yhtä suurella helppoudella. Ja helppoa se onkin, jos sinulla ei ole muureja ylhäällä. Harjoittele siis, että olet hetken aivan läsnä, ehkäpä laitat kätesi kehollesi, ja tunnet kehosi käsissäsi ja kätesi kehollasi. Hengitä. Rentouta kaikkea sitä, mikä tuntuu olevan jumissa. Anna muuriesi tipahtaa alas, tai kuvitele, että pusket ne alas. Mitä huomaat? Ilman että sinun tarvitsisi kontrolloida, tai tehdä millekään mitään. Mitä huomaat nyt? Älä pidä siitä kiinni, älä yritä turhaan määritellä tai asetella rajoja. Näin alat avata ovia universumille tuoda elämääsi kaikenlaista uutta.

Mitkä kauniit, ennalta-arvaamattomat, kuvittelukyvyn ylittävät mahdollisuudet odottavat sinua, heti kontrollisi muurin ulkopuolella?