Ole sinä, muuta maailmaa -koulutus Lontoossa lähestyy, ja olenkin viime viikkoina paljon tutkinut ja kysellyt mitä todella on olla minä? Ja laittanut sen etusijalle, kaikessa. Jos tekisin tämän niin kuin minä sen tekisin, mitä valitsisin? Mikä on minulle uniikisti mahdollista? Valitsenko sen, vaikka se ei olisi mahdollista kenellekkään muulle? Vaikka se tekisi minusta liian erilaisen? Ehkä kukaan ei enää koskaan puhu minulle? Tai edes näe minua?

Onko oma todellisuuteni niin arvokas minulle, että valitsen sen tapahtui mitä tahansa?

Olen huomannut että on. Ja että se on useinkin ollut, monissa tilanteissa joissa olen kuvitellut että olen valinnut jotenkin väärin – olenkin valinnut sen mikä perustuu omaan todellisuuteeni, ja uskonut sen olevan väärin muiden reaktioiden perusteella.

Jos kuvitellaan hetki että et voisi kuolla; haluaisitko elää niin kuin nyt elät, ikuisesti? Vai muuttaisitko jotakin? Mitä jos alkaisit välittää sinusta niin paljon, että valitsisit sen mikä on sinulle mahdollista, nyt eikä sitten joskus kun?

Niin kauan kun yrität luoda elämääsi ja itseäsi jonakin muuna kuin mitä todella olet, et tule koskaan olemaan kovin menestyksekäs missään. Vaikka kuinka kopioisit jotakuta toista joka on mielestäsi onnistunut loistavasta elämässä, bisneksessä, ihmissuhteissa, rahan, kehon tai perheen kanssa, tulet aina olemaan vain keskinkertainen kopio siitä. Sillä sinä et ole joku muu. Sinä olet sinä (vaikka kuinka välttelisit sitä).

Ja mitä jos silloin kun todella olet sinä, olet parasta mitä maailmalle on koskaan tapahtunut?