Blogi suomeksi

Tarina ensimmäisestä Access Bars® -koulutuksestani ja mitä sen jälkeen tapahtui

Kuulin ensimmäisen kerran Access Barseista ollessani joogaopettajakoulutuksessa vuonna 2014. Eräällä kurssikavereistani oli aina todella mielenkiintoisia juttuja, ja kun hän kutsui minut Access Bars® -koulutukseen joulukuussa 2014 en edes kysynyt mikä se on, tiesin vain että minun oli mentävä sinne.

Olin sattumalta juuri tuolloin käymässä Suomessa, koska isoisäni oli kuollut ja olin tulossa hautajaisiin. Muutoin olisin ollut Skotlannissa, jossa silloin asuin, enkä olisi edes päässyt osallistumaan koulutukseen.

Olin aina etsinyt jotakin muuta, jotakin erilaista, tapaa muuttaa asioita. Mielestäni kaikki oli aina jotenkin huonosti tai väärin (minussa itsessäni, elämässäni ja kehossani), ja tiesin että asiat voisivat olla paremmin, joten etsin koko ajan sitä jotakin.

Tämä tunne saattaa olla sinullekin tuttu – tiedät että etsit jotakin, muttet oikeastaan edes tiedä mitä. Olin kokeillut ties mitä erilaisia modaliteettejä, koulutuksia, hoitoja ynnä muuta, usein aluksi aina ajatellen että “Ahaa! Tämä on se juttu!” – kunnes se sitten aina vähän ajan päästä lakkasi toimimasta.

Joopaopekoulutuksen aikana olin tullut siihen tulokseen että luodakseni muutosta oli päästävä käsiksi alitajuisiin ohjelmointeihin, alitajunnan ajatuksiin ja uskomuksiin. Tästä myös puhuttiin paljon koulutuksessa, mutta kukaan ei osannut sanoa miten niitä alitajuisia ohjelmointeja sitten oikein muutetaan. Access Bars -koulutuksen kuvauksessa luki että “voi muuttaa alitajuntaisia ohjelmointeja”, joten sanoin vain että “Kiitos universumi!” ja menin koulutukseen.

Access Bars -koulutuksessa kaikki oli todella outoa ja uutta, mutta silti se vain tuntui omalta jutultani, jollain lailla tutulta, juuri siltä mitä olin etsinyt. Olin sen jälkeen aivan hurjan innoissani ja onnessani, vaikka en oikeastaan tiennyt miksi. En ole varma olinko koskaan elämässäni ennen ollut näin innoissani jostakin!

Aloin heti tehdä Bars-sessioita perheelleni ja ystäville. Aloin myös vaihdella Barseja muiden Bars-koulutuksen käyneiden kanssa. Pian tämän jälkeen halusin muuttaa Espanjaan kesäksi, ennen opiskelujen jatkamista Skotlannissa, joten kahdessa viikossa laitoin toiminimen pystyyn, etsin toimipaikan ja lähdin Espanjan Fuengirolaan.

Kesän ajan tein Bars-hoitoja Espanjassa, ja syksyn tultua pakkasin tavarani ja lähdin Skotlantiin. Sielä minun oli tarkoitus jatkaa opiskeluja, mutta jo kesän aikana tunne siitä että tämä yliopisto ei ollut oikeastaan minun juttuni vain kasvoi ja kasvoi. Samaan aikaan Access Consciousness® veti minua puoleensa enemmän ja enemmän.

Ilmoitin yliopistolle etten tule takaisin. Jatkoin Bars-sessioiden tekemistä ja kysymyksien kysymistä.

Skotlannissa

Marraskuussa aloin olla erittäin tylsistynyt ja tyytymätön elämääni Skotlannissa, halusin jotakin uutta ja isompaa. Suomalainen ystäväni tuli käymään luonani Skotlannista, ja puhuimme paljon siitä mikä muu olisikaan nyt mahdollista. Kamppailin sen kanssa että pitäisi kai nyt käydä koulut ja valmistua joksikin, vaikka samalla oli todella selvää että se ei ollut se mitä varten olen tässä maailmassa.

Ystäväni oli ollut au pairina ja sanoi minulle että mikset sinäkin kokeilisi, se sopisi sinulle todella hyvin kun voit samalla tehdä Access-juttuja, saat asuinpaikan ja voit tienata vähän rahaa.
Mielestäni se oli erittäin huono idea, mutta koska tällä kyseisellä ystävällä oli usein tapana nähdä asiat tarkemmin kuin minä itse, päätin kuitenkin kokeilla.

Laitoin hakemuksen nettisivulle 10 minuutissa, ja menin nukkumaan. Seuraavana aamuna postilaatikkoni oli täynnä pyyntöjä vaikka mistä paikoista ja perheistä tulla heille au pairiksi. Päätin että haluan jonkin mahdollisimman helpon perheen.

Yksi perhe, jossa oli erittäin vaikeasti vammautunut lapsi, laittoi minulle jatkuvasti viestejä vaikka sanoin heti suoraan etten ole kiinnostunut. Se vaikutti minusta todella rankalta kokemukselta. Jostain kumman syystä suostuin kuitenkin Skype-puheluun heidän kanssaan, ja kun yhteys avautui tiesin heti että minun oli mentävä sinne. Tai että olin jo oikeastaan valinnut mennä.

Esitin että tarvitsen muutaman päivän miettimisaikaa, mutta todellisuudessa aloin jo katsella lentoja ja pakkaamaan. Tammikuussa lentokoneen laskeuduttua pieneen Santanderin kaupunkiin pohjois-Espanjassa oli jo vaikea pidätellä naurua. Miten kevyttä ja laajaa olikaan tulla taas Espanjaan!

Perheen isä, Fernando, oli alusta lähtien kovin kiinnostunut siitä että millaisia hoitoja oikein tein ja hän kysyi jatkuvasti kysymyksiä Accessistä. Lopulta päädyin opettamaan hänelle Barsit (epävirallisesti tietenkin kun en vielä tässä vaiheessa ollut Bars-fasilitaattori), ja aloimme vaihdella Barseja joka viikko ja puhua Accessistä ja tietoisuudesta.

Santanderissä perheen nuorimman lapsen Luzin kanssa

Santanderissa viettämäni kuukaudet olivat mieletön lahja, joka tuli aivan erilaisessa paketissa kuin olisin kuvitellut. Fernando oli ensimmäinen henkilö, jonka tapasin joka oli yhtä innoissaan Accessistä kuin minä. Hän alkoi heti käyttää Accessin muitakin työkaluja, ja oli mahtavaa nähdä kuinka ensin hänen ja sitten koko tämän perheen elämä alkoi muuttua. Nykyään Fernando on Accessin Sertifioutu fasilitaattori (CF), ja pitää koulutuksia ympäri espanjankielisen maailman.

Vietin Santanderissa neljä kuukautta, joiden jälkeen lähdin taas etelä-Espanjaan, samaan paikkaan missä olin edellisenäkin kesänä, tarkoituksena taas tehdä Barseja. Kiinnostukseni pelkkien Barsien tekemiseen oli kuitenkin ehtinyt jonkin verran lopahtaa, enkä enää tehnyt niitä niin paljon kuin ennen. Sen sijaan kävin Barcelonassa nelipäiväisen Access Foundation-koulutuksen (espanjaksi, meksikolaisen fasilitaattorin pitämänä). Se avasikin aivan uuden oven ja räjäytti jättimäisen määrän rajoituksia taivaan tuuliin! Huolimatta siitä että en oikeastaan edes osannut espanjaa – koulutuksen energia oli sen verran selvä että kielellä ei ollut väliä!

Foundationin jälkeen minut myös kutsuttiin Meksikoon Accessin kolmen päivän kehoprosessikoulutukseen, ja Choice of Possibilities -koulutukseen. Tämä tuntui jo aivan hurjan isolta hypyltä, ja yritinkin vastustella sitä vaikka samalla tiesin että olin jo valinnut mennä sinne. Kuusi päivää Accessin koulutuksia putkeen, ja niistä toinen vieläpä Accessin perustajan Gary Douglasin kanssa!

Minulla oli ollut lapsesta lähtien säästötili, jonne olin vain kerännyt rahaa koskaan käyttämättä niitä. Tiesin aina että tulisi jokin aika tai tarve, johon ne pitäisi käyttää ja että tietäisin silloin mikä se juttu on. Oli ollut monia asioita aiemmin, joiden kohdalla olin harkinnut että josko tämä olisi näiden rahojen tarkoitus, mutta ei se koskaan ollut. Paitsi nyt! Nyt oli täysin selvää että juuri tätä varten olin säästänyt näitä rahoja.

Niimpä käytin kaikki 10 000 euroa Meksikon lentoihin, majoituksiin ja näihin kahteen koulutukseen. Tämä oli silloin minulle aivan mielettömän iso summa, ja totta kai epäilin itseäni ja mietin että olenkohan sittenkin aivan väärässä asian suhteen. Tai hullu! Viimeistään Meksikossa kuitenkin ilmeni että en ollut väärässä. Olin juuri siellä missä minun tarvitsikin olla. Nämä kaksi koulutusta Meksikossa, yhdessä Foundationin kanssa loivat pohjan aivan toisenlaiselle, rajoittamattomalle elossa olemisen seikkailulle.

En ollut käynyt Suomessa yli vuoteen, ja alkoi tulla olo että olisi ehkä aika käydä siellä. Aikaisemmin keväällä isälleni oli diagnosoitu keuhkosyöpä, ja vaikka kaikki, hän mukaan lukien, uskottelivat että kyllä hän siitä paranee, itse tiesin heti että niin ei tule käymään. Ajattelin että olisi helpompaa jos olisin Suomessa hetken.

Niimpä sitten lensin Meksikosta Suomeen, tarkoituksenani olla vain hetken aikaa käymässä, siihen asti että isäni kuolee. Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta tiesin sen jo silloin aivan varmaksi, ja tiesin että siihen menee vain muutama kuukausi. Oli erikoista huomata kuinka suurin osa ihmisistä haluaa elää laput silmillä ja uskotella asioiden olevan toisin kuin mitä he itsekin sisimmässään tietävät todeksi. Oli outoa pysyä siinä omassa tietämyksessä kun kaikki muut olivat aivan eri mieltä.

Juuri ennen Suomeen tuloa oli ajatus Access Bars -fasilitaattoriksi eli koulutusten pitäjäksi alkanut kypsyä. Niimpä sitten hieman sen jälkeen kun saavuin elokuussa Suomeen, pidinkin ensimmäisen Access Bars -koulutukseni. Ja siitä alkoikin aivan toisenlainen matka!